Porter ja Stout

Oluttyypit Porter ja Stout ovat huippukäymisoluita, jotka siis kuuluvat ale-perheeseen. Molemmissa tyyleissä käytetään ruosteisia maltaita ja usein savustettuja maltaita, kuten savustetuissa oluissa .

Porter-oluttyyli kehitettiin 1700-luvulla ja sai alkunsa Englannista. Teollisen vallankumouksen myötä fyysisesti vaativissa töissä olevat väestöt tarvitsivat nopeaa energiaa - Porter syntyi. Porter tarkoittaa "taakankantajaa", mikä tekee oluen juuret selväksi sen nimessä. Portterin väri vaihtelee tummanruskeasta mustaan ja se tekee vaikutuksen karamellisilla, makeilla makuilla. Sen alkoholipitoisuus on n. 4,5-6,3 % ja uusinta (alhainen hiilidioksidipitoisuus, vähäinen kuohuminen).

Stout-oluttyyli syntyi Porter-oluttyylistä 1800-luvulla. Nämä kaksi tyyliä liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa. Stoutin väri voidaan luokitella mustasta syvään mustaan ja sen alkoholipitoisuus on 7-12 %. Aivan kuten porterissa, tässä vahvassa oluessa on karamellinisia, makeita aromeja. Alkuperäisestä stoutista on muodostettu lisää alakategorioita, kuten Irish Stout, American Stout, Imperial Stout (Lehe-Ravnodenstvie) , Milk Stout, Dry Stout, Chocolate Stout (Samuel Smith - Chocolate Stout) , Coffee Stout (Liechtensteiner Brauhaus - Club) Beer 01 Coffee Stout) , Oatmeal Stout (Brehon Brewhouse - Ulster Black Oatmeal Stout) jne. Haudutetut paistit sopivat täydellisesti mustan stout-oluen kanssa.

Stouteja ja kantajia on nykyään vaikea erottaa toisistaan. Molemmat kuuluvat vahvojen oluiden luokkaan. Vakavin ero on tämä: Porter-oluttyylin mallas on mallastettua viljaa (jyvät itävät ja sitten pilkotaan ja kuivataan), kun taas stoutit valmistetaan mallastamattomasta viljasta (jyvä jauhetaan ja käytetään itämään). Humalalla on molemmissa pieni rooli, sillä etualalla on mallas makeine, karamellisineen vivahteineen.