Kirjoita sähköpostiosoitteesi tähän saadaksesi tiedon kerran heti, kun artikkeli on jälleen saatavilla.
Saksan hyllyillä on yleensä kaksi tai enintään kolme erilaista olutastiaa. Suurimmalla osalla ihmisistä on kotona pilsner- ja vehnälasit, ja joillain myös yksi tai kaksi olutmukia. Se, että on olemassa useita muita laseja, on uusi monille ihmisille. Oluttyylien määrän kasvaessa myös olutlasien muodot ovat monipuolistuneet.
Jokaiselle oluen juojalle pakollinen IPA-lasi. Ensin huomaat, että IPA-lasi on herkkä ja ohutseinämäinen. Lasin alhainen paksuus varmistaa, että lasissa säilyy raikkaus ja ettei lasin kautta pääse ympäristöön yhtään osaa ihanasta viileydestä. Aivan kuten paksuseinäiset kupit säilyttävät lämpöä ihanteellisesti, ohutseinäiset lasit säilyttävät viileyden. Siinä on myös ontto, kapea pohja, joka tarjoaa tarvittavan ilmanvaihdon oluelle. Kuten viininkin kohdalla, ilmanvaihto on vastuussa maun optimaalisesta kehittymisestä. Aromit voivat levitä ja varmistaa maksimaalisen maun. Tärkeää on myös lasin reunan halkaisija. Ihanteellinen halkaisija fokusoi olutvirran niin, että se osuu keskimakuun. Siellä on reseptoreita, jotka havaitsevat erityisen makeuden. Lopuksi lasin leveä yläosa varmistaa, että IPA:n ihanat tuoksut kutittavat hajuhermojasi jokaisella kulauksella.
Kreikkalaisen panimon Septem IPA-lasi on jännittävä vempain jokaiselle, joka haluaa kokea oluensa sen kaikissa muodoissa ja saavuttaa maksimaalisen nautinnon.